Itsetuntemus ja sen arviointia opettajuuden näkökulmasta

Itsetuntemus on itsensä tuntemista eli sitä, miten pystyy havaitsemaan omia ajatuksia, tunteita, tarpeita ja toiveita. Itsetuntemus alkaa rakentumaan lapsuudesta lähtien ja sen kehittyminen jatkuu läpi elämän. Sitä voi vahvistaa miettimällä omia haasteita ja vahvuuksia sekä pohtimaan, mitkä ovat omia tavoitteita elämässä. Omilla tietoisilla, tavoitteiden mukaisilla valinnoilla voi pyrkiä elämään sen näköistä elämää, joka sopii itselle. Itsetuntemus on myös kykyä erottaa nämä omat käsitykset itsestä toisten ajatuksista, tunteista ja tarpeista. Itsetunto taas on itseensä liittyvää arvostusta ja omanarvontuntoa. Itsetuntemus voi auttaa vahvistamaan itsetuntoa. (ww.mieli.fi)

Tein tehtävää varten pari itsetuntemustestiä ja seuraavaksi analysoin hieman niiden tuloksia. Via-vahvuusmittarin mukaan paras vahvuuteni ovat rakkaus oppimiseen. Haluan oppia uutta ja kehittää taitojani sekä systemaattisesti lisätä kompetenssiani. Toiseksi vahvin ominaisuus oli uteliasuus, kolmanneksi kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, neljänneksi reiluus ja viidenneksi ryhmätoiminta. Tunnistan tässä itseni ja olen ehdottomasti samaa mieltä tuon uuden oppimisen kanssa. Olisin itse nostanut tuon reiluuden ja oikeudenmukaisuuden sekä tiimipelaamisen korkeammalla sijalle. Koen ehdottomiksi vahvuuksikseni reiluuden ja pyrkimyksen yhdenvertaisuuteen. Lisäksi koen olevani hyvä tiimipelaaja eli ryhmätoimija. Pystyn ottamaan vetovastuun, mutta myös delegoimaan tai siirtämään vetovastuun muille. Uskon, että nämä ovat tärkeitä vahvuuksia opettajuutta ajatellen. (VIA-vahvuusmittari)

Tein myös DiSC persoonallisuustestin, jonka mukaan olen hallitsevasti punainen persoona. Tämä tarkoittaa, että olisin ekstrovertti, voimakastahtoinen, dominoiva ja suorituskeskeinen. Minut saa syttymään tehokkuus ja minua turhauttaa eniten epäonnistuminen. Lisäksi haluan tulla kohdatuksi suoralla tyylillä ja pitäydyn faktoissa testin mukaan. Tästä tuloksesta en aivan tunnista itseäni. Olen kyllä usein ekstrovertti, mutta en koe olevani dominoiva. En myöskään pitäydy pelkästään faktoissa, vaan minusta on myös mukava rupatella niitä näitä. Siedän myös epäonnistumista muilla, mutta ehkä itseltäni hieman huonommin. Samaa pätee myös tehokkuuden vaatimukseen. Näissä testeissä on varmasti aina jotain mikä osuu kohdalle ja myös jotain, mikä ei aina täysin natsaa. (koulutus.fi)

Myös opettajan roolissa itsetuntemus on tärkeää eli tunnistaa omat vahvuudet ja haasteet ja oman osaamisen rajat. Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, mutta pitää mahdollistaa muiden oppiminen sekä samalla oma oppiminen. Kun tuntee itsensä hyvin, on helpompi ohjata muita ja mahdollisesti auttaa myös opiskelijoita tunnistamaan omia vahvuuksiaan sekä haasteitaan. Itseään hyvin tunteva opettaja pystyy kohtamaan opiskelijat tavalla, joka tehostaa ohjaamista ja tuottaa parempaa oppimista. Se myös lisää vuorovaikutusosaamista, sillä itseään tunteva on myös kykeneväisempi kohtamaan erilaisia ihmisiä ja auttamaan heitä kehittämään itsetuntemustaan. (Aarnio 2010, s.155–156)

Oppimisen sosiokulttuurisesta näkökulmasta tarkastellen oppiminen ymmärretään sosiaaliseksi luonteeltaan. Oppimisitilanteissa opiskelijoihin ei vaikuta vain opettaja vaan myös muut opiskelijat. Opiskelijoiden ymmärrys ja taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja siinä ympäristössä, missä he ovat. Opettajana minun täytyy pyrkiä vahvistamaan tätä yhteistoiminnallisuutta ja siihen, että opiskelijat täydentävät yhdessä toistensa osaamistaan. Itse arvostan kovasti tätä sosiokulttuurista näkemystä ja uskon, että olen hyvä vahvistamaan yhteistoimintaa ja vahvistamaan opiskelijoiden itsesäätelyä. (Lonka 2015, s.74–80)

Omia vahvuuksiani opettajana tulevat olemaan se, että ymmärrän elämässä kehittymisen olevan prosessi ja sen, että kaikissa opiskelijoissa on lähtökohdista huolimatta potentiaalia oppia ja kehittyä eteenpäin. Täytyy vaan pyrkiä tunnistamaan opiskelijoiden yksilölliset piirteet ja vahvistamaan niitä. Myös yhteistoiminnallisuuden ja sen hahmottaminen, että eri luonteisilla opiskelijoilla voi olla erilaiset toisiaan täydentävät roolit ryhmässä. Jokainen opiskelija ja opettaja on yksilö omine luonteenpiirteineen ja yhdessä harjoittelemme toimimaan yhdessä. Kaikkien luonteenpiirteet ei aina osu yhteen ilman törmäyksiä ja yhdessä toimiessa tuleekin välillä konflikteja. Vuorovaikutustilanteissa opettajan tehtävä onkin oppia säätelemään omia reagointitapoja ja ohjata opiskelijoita kontrolloimaan omia toimintatapojaan. Nämä asiat on myös hyvä puhua ääneen. (Aarnio 2010, s.164)

Jatkossa haluan kehittää itsetuntemustani ja opettajuuttani siihen suuntaan, etten anna omien epävarmuuksieni häiritä minua opettajana. Yritän pysyä tietoisena siitä, että riittävän hyvä riittää. Lisäksi haluan pyrkiä avoimeen dialogiin opiskelijoiden ja työyhteisön kanssa, mikä luo psykologisesti turvallisempaa tilaa kaikille. Kun tila on turvallinen, siellä uskaltaa myös aidosti yrittää ja erehtyä, mikä mahdollistaa paremmin kaikkien kehittymisen ja luo myös puitteet onnistumisen kokemuksille.

Lähteet:

Aarnio, H. (2010). Oppimisen ohjaaminen. Teoksessa S. Helakorpi, H. Aarnio & M. Majuri. Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010, ss. 155–178. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812756

Koulutus.fi: DiSC-persoonallisuustesti. https://www.koulutus.fi/testit/disc-persoonallisuustesti-15523

Lonka, Kirsti (2015). Oivaltava oppiminen. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Mieli ry: Vahvista mielenterveyttä, itsetuntemus ja itsetunto.  https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/itsetuntemus-ja-itsetunto/

VIA-vahvuusmittari.  https://www.viacharacter.org/Survey/Account/Register